Lopulta merkitsevää ei ole se kuinka monta hengenvetoa otit, vaan se kuinka moni hetki oli henkeäsalpaava.

Oon jäsennelly tätä tekstiä päässäni pitkään, ehkä jopa vuosia. Sain aika rankan tehtävän tän tekstin kirjottajana, mutta otin sen jollain tavalla jopa mieluusti vastaan, sillä tiedän kyllä tarkalleen, mitkä sanat haluan tähän tekstiin sisällyttää. Oon pahoillani jo nyt mahdollisesta sekavuudesta, mutta en oikein tiedä miten tämmösiä ajatuksia pitäis jäsennellä. Toivotaan että osaan ilmaista asioita meidän kaikkien puolesta edes jollain tasolla.. :)

Tämä teksti ei käsittele nyt SM-kisoja (pelkästään), mä en aio kirjoittaa minuuttiaikatauluja tai sitä mitä maukasta kisaruokaa syötiin ja monen aikaan aloitettiin lämppä ja miten se meni :) Sydämellä on tällä hetkellä niin paljon asioita, että saisin luultavasti pienimuotoisen hermoromahduksen kelatessani niitä juttuja..

Palataan kuitenkin hetkeksi viikonloppuun, Kisahallille, paikkaan jossa aloitettiin ohjelman teko viime heinäkuussa.. tultiin viikonloppuna sinne ja oli uskomatonta huomata, miten ympyrä sulkeutui. Alkukisan latautuminen oli jotain, mitä en ollut ikinä nähnyt joukkueeltani; hymy korvissa, tippa linssissä, vahva itseluottamus ja ennen kaikkea ajatus, ettei ole muuta mahdollisuutta kun onnistua, me osataan se. Suorituksen jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että usko itseensä ja tekemiseensä on tässä lajissa kaiken A ja O. Kahdeksan tyttöä sanoi suorituksen jälkeen, ettei olisi ikinä halunnut matolta pois, eikä malta odottaa että pääsee sinne uudestaan. Tässä lajissa se merkitsee paljon, toivottavasti se merkitsi myös muille kuin meillekin.. :)


"We win or lose, we're teammates."

En oikeen osaa viellä ajatuksissani ymmärtää, mitä sunnuntaina tapahtui. En oikeestaan edes jaksa miettiä, koska sitä miettimällä tulee vaan hulluks ja tekis mieli repiä hiukset päästä. Mä olisin halunnu nähä ne samat iloset naamat, ku lauantaina. Sen sijaan näin kaheksan tyttöä, joilla oli kaikesta huolimatta ihanaa voimistella, mutta silti niin tyhjä olo.. Eihän sitä voinut mitenkään olla tyytyväinen siihen kisaan, ei niin millään meriiteillä. Mokattiin, ei päästy tavotteeseen, eikä oltu ilosia. Epäonnistuminen, pettymys ja suru. Silti joku osa meissä kaikissa nautti niistä tunteista siellä. Monista syistä. Kisahalli oli upea, voimistelijat oli upeita ja koko kisat oli upeat.

Silti mä en saa sitä ajatusta päästäni, että mitä jos kaikki oliskin mennyt nappiin. Enkä sitä, että me oltiin niin lähellä. Enkä varsinkaan sitä, miten paljon me raadettiin tänä syksynä.. Ihan tosissaan. Kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin itkujen ja naurujen läpi kaikki kestettiin, kaikki mitä voitiin niin tehtiin ja käytettiin se kaikki mitä meillä oli. Muutos tehtiin ruokavalioista lähtien treenaamiseen joka asiassa.



Meidän sarjan mitalikolmikko oli kerrassaan upea, kaikki ihan mielettömän taitavia joukkueita, kaikilla upeat ohjelmat ja voimistelijat ja kaikki treenanneet hurjasti. Silti joku osa mussa miettii, että palkintosija olisi ollut niin hieno ja upea päätös tälle kaudelle ja työlle mikä ollaan saatu loppuun. Tiedän toisaalta myös sen faktan, mikä on urheilussa kun urheilussa tärkeintä; epäonnistuminen ei tuota tyydyttävää tulosta, eikä sen pidäkään. Näin paljon ristiriitasia tunteita mun kyyneleet sisälsi, jotka tippu hiljalleen Kisahallin parvelle nojaavan surullisen voimistelijan silmistä. Mä mietin, että joo eihän tää voimistelu ole pelkkää menestystä, mainetta ja mitaleita ja että olihan mulla ihan sairaan ihanaa tehdä tätä kaikkea. On sen voimistelun silti välillä oltava myös jotain konkreettista merkkiä siitä työstä. Nyt se ei voinut sitä olla, sillä edelleenkin suoritus on se, millä kilpaillaan. Kukaan ei laske niitä salilla kulutettuja treenitunteja tai motivaatiota tai onnistumisia treeneissä. Kaiken pitää tapahtua siellä kisoissa.

Se suurin ajatus, mitä mä en saa pois päästäni ja se syy miksi tää kaikki on niin kovin melankolista on se, että nämä tunteidentäyttämät kisat jäivät meidän joukkueen viimeisiksi. Asiaa oli varmasti moni jo uumoillut viime postauksen jälkeen, mutta tämän päivän palaverin jälkeen se on virallista. Jaa ja nyt tulee se hetki kun mä en enää tiedä mitä sanoa. Tän viikon aikana itketyistä kyyneleistä vois varmaan perustaa jonkin sortin valtameren.



Nyt tullaan juuri siihen risteykseen, missä suunnat on valittavissa voimistelun ja muun elämän välillä ja siihen pisteeseen, missä tarinan tulee saada lopetus. Lopettamiskysymys heräsi jo jossain vaiheessa syksyä, ja jo silloin sitä alettii vääntää kaikin mahdollisin tavoin ympäriämpäri. Elämään tulee ja on tultavakin muita asioita, opiskelut, muut harrastukset yms. Joillekin myös vakavat loukkaantumiset estävät lajin harrastamisen, sillä kuormitus ei anna tilaa lajista täysillä nauttimiselle.

Yksi syy lopettamiseen löytyy myös joukkueemme tulevaisuuden näkymistä. Yhdessä pohdittuamme tultiin siihen tulokseen, että ollaan muutama vuosi jollain tavalla poljettu paikoillamme. Syitä ei osattu sanoa, eikä keksitty mitään järkevää ratkaisua asialle. Moni sanoikin, että jokaisen asian on joskus loputtava, ja tämä piste, tämä ihana kausi ja ohjelma olivat hyviä siihen tarkoitukseen. Se kipu ja tuska ja suru mikä siitä aiheutuu ei pienene, vaikka sitä lykkäisi vaikka viidelläkin vuodella. Murehtiessa asiaa, tulee välillä olo, että mitä jos vielä? Kun asiaa lähtee purkamaan, huomaa, että aika näyttää nyt viisaria, jonka alla lukee the end.. Kaikilla mahdollisilla kielillä ja värellä.



Jos joku pyytäisi mua kirjottamaan asioita, mitä voimistelu on mulle antanut, kirjottaisin luultavasti maailman pisimmän romaanin. Tää laji on oikeasti kaikki se, mitä on. En tiedä mitään muuta asiaa tai lajia, jonka kautta pystyisi kokemaan ja näkemään asioita, mitä tämän kautta. Me ollaan ja oltiin kaikki voimistelijoita niin sydämeltä kuin ulkoapäin. Tehtiin aina kaikkemme lajin eteen ja panostettiin kaikkeen siihen liittyvään paljon. Voimistelun tekemän aukon täyttäjää on vaikea löytää, sillä lajin spesiaalisuuden määrää ei voi sanoin kuvailla.



Henkilökohtaisesti voisi sanoa, että koko elämä on 5-vuotiaasta pikkujumpparista asti pyörinyt tämän ehdoilla. Jossain vaiheessa, kun olin tarpeeksi monta vuotta kasvanut lajin kanssa, aloin jo kypsyttelemään ajatusta, että mitä ihmettä teen kun joudun lopettamaan. Mietin sitä edelleen, miten voin olla ilman tätä? Voimistelun voisi sanoa olevani elämäni rakkaus, asia mikä on saanut mut päivä toisensa jälkeen jaksamaan kaiken yli, kaiken huononkin. Mun elämä olis ollut niin erilaista ilman koko lajia, niin paljon köyhempää ja huonompaa. Oon maailman onnellisin siitä, että valitsin aikanani tän lajin. Ja niin on meistä kaikki muutkin <3



Lajin tärkeydestä siirrytään vielä hankalampaa asiaa, joukkuetovereihin. Ja nyt ne sanat viimeistään loppuu. Escada on huikea joukkue. Siinä yhdisty kaikki huippu-urheilujoukkueen tarvitsemat piirteet; urheilijamaisuus, motivaatio, kunnianhimo, intohimo, vankka ystävyys, luottamus, vahvuus, taito ja ennen kaikkea rakkaus. Puhuttiin just eilen autossa, miten erilaisia ollaan kaikki. Puhuttiin myös sitä, miten meiän joukkueen yhteishengen vahvuus tulee juuri siitä asiasta, että ollaan kaikki täysin omia persooniamme. Meille on aina annettu paljon vastuuta joka asiassa, ja ollaan itse saatu päättää monista asioista, mikä toi meille paljon lisää yhteishenkeä. Joukkueessa täydellisintä oli se, että kaikilla oli siinä paikkansa ja kaikista pidettiin huolta.




Meillä on muutamana vuonna ollut tapana kirjoittaa ns."posikuoret". Kaikki kirjoittavat siis anonyymisti toisistaan tekstit, ja ne jaetaan sitten toisille Pälen toimesta. Tämän vuoden tekstit saivat meidät todella liikuttuneiksi. Ne kertoivat kaiken oleellisen, sen miten paljon välitetään toisistamme, miten paljon kaikki tietävät toisistaan ja etenkin sen, missä toiset ovat joukkueen parhaita. Vaikka me oltiin erilaisia; toiset enemmän äänessä kun toiset, me silti pidettiin aina yhtä ja tehtiin asiat aina joukkueena. Kokoonpano on vuosien varrella muuttunut ja kiitos myös kaikille entisille Eskoille, matka läpi voimistelun maailman on ollut mieletön. Rakastan joka ikistä joukkuetoveriani enemmän kuin tarpeeksi :') En osaa kuvitella sitä, ettei enää ikinä olla Piken seiskapukkarissa jauhamassa siitä, mitä tyhmää Essi on taas tehnyt fyssantunnilla ja miten kaksosten suoristusrauta onkin ehkä jäänyt päälle. En voi kuvitella sitä, etten nää enää toistemme pieniä kätösiä eskoringissä, jonka sisäiset sanat on niin kultaa, ettei paremmaksi pääse. En osaa kuvitella, ettei olla enää tekemässä niska limassa töitä harkoissa. Se on meille niin ominaista.



Haluan vielä kerran lausua kiitokset rakkaille valmentajillemme, Virvelle ja Martsulle. On niin ihanaa, että ootte tehny tän kaiken mahdolliseks ja olleet niin huippuhyviä ja ihania valmentajia kaikki nää vuodet. Yhdessä ootte parhaita (vaikka ette aina yhtä mieltä vaikkapa vartaloliikkeiden käsistä yms. ;)), täydennätte toisianne ja annatte kaikkenne meille. Teistä molemmat on nähneet osan meistä kasvun pikkujumppareista huippu-urheilijoiksi, ja me kaikki ollaan ilosia siitä, että ootte olleet osana sitä kasvua eräänlaisina kasvattajina. Vaikeinakin aikoina ootte yrittäneet parhaanne mukaan pitää meidät yhdessä kasassa. Erityiskiitos lausutaan siitä, miten paljon luotitte meihin ja annoitte vastuuta, varsinkin tällä kaudella. Se toi meille niin paljon lisää tähän kaikkeen. Ei voida ikinä kiittää teitä tarpeeksi <3




Toinen erityiskiitos menee jojo-Pälelle. Tiedän, kuinka surullinen olet kaiken loppumisesta. Me kaikki ollaan niin surullisia siitä, ettet ole enää meidän rakas tukihenkilömme, varaäitimme ja Escadan emäntä. Sinulla on aina virtaa tehdä meidän eteen niin paljon, keksit aina asioihin ratkaisut ja olet jokaisessa vastoinkäymisessä ollut se auttava käsi. Se, miten paljon olet uhrannut niin meidän, kuin koko seuran eteen, on ihan päätähuimaavaa. Niistä hyvänä esimerkkinä on viime viikonlopun kisat, jotka ei olisi ollut mitään ilman sua. Oot Eskojen rakas mamma aina, joka on hoitanut joka asian vuosien varrella täydellisesti. We love you so much <3



Viimeiset kiitokset menee sekalaisiin osoitteisiin. Ensimmäiset menee seuralle. PNV on noussut vuosien aikana joukkuevoimistelun huippuseuraksi ja on kehittynyt vuosi vuodelta upeiden taustahenkilöiden ansiosta. PNV antaa kaiken mahdollisen tuen urheilulle ja tekee sen ihanasti, kiitos kaikille <3 Seuraavaksi kiitetään rakkaita vanhempia, jotka vuosi toisensa jälkeen ovat kuskanneet, kustantaneet ja etenkin kannustaneet. Voimistelusta on tullut näin osa myös joka perheen arkipäivää. Ilman heidän tukea ei oltaisi tässä. Seuraavat kiitokset ja terveiset menee PNV:n joukkueille, kaikille niille. Ootte ihania jumppareita joka ikinen, ja me kaikki toivotaan että jatkatte PNV:n hyvää menestystä ja kehitätte itseänne ja joukkueitanne Suomen ja maailman huipulle. Erityiskiitokset Glorialle, ootte joka ikinen upeita tyttöjä ja huipputaitava ja ihana joukkue. Ollaan teiän ikuiset isosiskot ja toivotetaan teille maailman suurinta tsemppiä tuleviin kausiin! PUS!

Viimeiset kiitokset lausutaankin sitten teille, rakkaat blogimme lukijat. Tästä bloginkirjoittamisesta on ollut vuosien aikana niin paljon iloa ja hyötyä joukkueellemme henkisellä tasolla, että tuntuu vaikealta jättää tämäkin. Kiitos kaikille kannustajille, tukijoille ja lukijoille lukuisista tsempeistä ja kannustuksista. Niiden merkitys saattaa näyttää pieneltä, mutta meille ne merkitsevät koko maailmaa!



Nähdään taas joskus, tsemppiä kaikille tuleviin kausiin ja koitoksiin, loistakaa, olkaa ihania ja voimistelkaa sydämenne kyllyydestä! Näyttäkää, mistä suomalaiset tytöt on tehty! ESKOT LOVES YOU!<3

P.S. Selvyyden vuoksi, meistä muutamia saatetaan vielä nähdä kilpamatolla eri joukkueissa. Infotaan sitten, kun on sen aika.

xoxo, Pikkueeva :')

NYT EI SÄÄSTELLÄ SENTTIÄKÄÄN!

Hui. Neljä päivää ja monia tapahtumia ja tunteita takana.. Enää neljä päivää ja monia tapahtumia ja tunteita edessä. Näin tää kausi on taas menny; ihan liian nopeasti.

Viikonloppuna käytiin siis tullarit Tampereella. Historiikkeja ja yksityiskohtaisia minuuttiaikatauluja ei kaipaa kukaan, joten kerrotaampa niistä jotain muuta :D Paikalla oltiin siis hyvissä ajoin perjantaina ja pikaisen ravintolaräjähdyskatsastuksen jälkeen valmistauduttiin hyvin tulevaan päivään. Lauantaipäivä alkoi normaaliin tapaan kukonlaulun aikaan ja harkka oli joskus yheksän aikoihin. Se ei ollut hyvä lainkaan ja päätös oli normaaliin tapaan että suorituksessa on oltava enemmän potkua ja vähemmän sitä virhettä. Suoritus oli perus sadan joukkueen kisoissa viimeisillä suoritusnumeroilla seittemän aikaan illalla (tosta lauseesta ei saanut nyt mitään tolkkua). Suorituksessa oli paljon hyvää, mutta myös ehkä vähän liikaakin huonoa ja virheitä tuli niin tasapainoissa, keilajutuissa kuin myös perusvoimistelullisissa asioissa. Oltiin ilosia siitä, että meille suotiin näissä kisoissa toisen kisapäivän ansiosta uusi mahdollisuus :) Pisteisiin oltiin ihan tyytyväisiä (5,7+3,0+8,25=16,95), vaikka ei niitä puitukaan, sillä kaikki ei sijoitusta tai pisteitä halua kakspäiväsissä karkeloissa tietää ekan päivän jälkeen.

Sitten tullaan tunteiden vuoristoratatyyppiseen sunnuntaihin. Aamu alkoi taas aikasin kampausten ja muiden merkeissä. Aamun harkka oli ehdottomasti viikonlopun, jossei koko kauden parasta Escadaa; tekemisen meininki ja tietty rauha samassa ja virheiltäkin vältyttiin suurimmaksi osaksi :) Harkan jälkeen oli hyvä fiilis ja päätös oli tällä kertaa, että suoritus on samanlainen lisättynä kisan tuomilla mausteilla (mausteet?) :D Sitten me tullaan siihen suoritukseen. Se ei sitten menny niinku Disneyleffoissa vaan oli kaikkea muuta kuin onnistunut ja tarkka. Virheitä tuli nyt eniten keiloissa ja tasapainoissa ja pisteet laskivat luonnollisesti 1,3 pistettä (sunnuntain pisteet yht. 15,65) ja lopputuloksissa siis kolmansia Pippureiden ja Minettien jälkeen, paljon onnea mitalisteille!!! :)

Katastrofaalisuus tuntui aika ylitsepääsemättömältä heti suorituksen jälkeen, ja kyyneliltäkään ei vältytty. Suoritus tuntui olevan niin utopistisen ennennäkemätön, että tuntui hullulta että niin huono tuuri sattui juuri kisoihin. Keskusteltiin heti kisan jälkeen asia selväksi, ja valmentajat ja me yhdessä tehtiin myös harvinaisen selväksi se, että asiasta pitää päästä nopeasti yli ja unohtaa koko juttu, sillä kaikistä tärkein on vasta tuloillaan. Kotimatkan aikana suoritus muuttui vain yhdeksi epäonnistumiseksi, jolla ei ole mitään merkitystä tuleviin asioihin :) Pidettiin mielessä se, että pääkisa on vasta tuloillaan ja on vielä kokonainen viikko aikaa tehdä onnistumisia. Tässäkin asiassa painotan näitä juttuja: joukkuehenki, yhdessä tekeminen, tosissaan ottaminen, urheilijamaisuus. Nämä vaan sattuu kantamaan niin pitkälle :)

Maanantaina jatkui treenit normaaliin tapaan, ja asenteissa ei kyllä näkyny mitään jälkiä viikonlopun pettymyksestä! Vaikka viikonloppu meitä niin kovasti harmittikin, me ei voida siihen jäädä jos meinataan pystyä parhaimpaamme seuraavana. Vaikka eilinen olikin treeneissä rankka kisojen takia (etenkin jaloissa), pistettiin viikko parhaamme mukaan käyntiin. Tän päivän harjotuksiin tultiin tuorein jaloin ja se onneksi näkyi, hyvä fiilis kantautui pitkälle ja viimeinen tiistaipike oli kaikkea sitä mitä toivottiinkin. Liikutus meinasi tulla lopun palautepiirissä ja yhdestä asiasta olen aivan varma; me halutaan tätä enemmän kun mitään muuta juuri nyt. SM-kotikisoihin lähdetään innolla ja tehdään kaikkemme että pystytään näyttämään se, mitä oikeasti osataan. Nyt me vaan halutaan niin paljon onnistua ja saada se näkymään niin pisteissä kuin myös toistemme, valmentajien, katsojien ja kaikkien kasvoilla :) Tunnuslauseemme mukaan kisaviikonloppuun lähdetään näyttämään, että me rakastamme tätä kaikkea; tätä lajia, tätä ohjelmaa ja toisiamme. Nyt ei enää haittaa mustat silmät, pienet nilkkakivut tai muut, nyt mennään!

Tehdään kaikki ihan huiput kisat, kaikille kovasti tsemppiä ja Kisahallilla nähdään! Kaikki mahdolliset kannustajat paikalle, tervetuloa PNV:n kisoihin. Eskot valmistautuu kisoihin maailman suurimmalla sydämellä ja tsempillä!

.. viimeistä kertaa :)

xoxo, Pikkueevavaan

P.S. Rakas jojomme Päle on ollut vähän promoomassa kisoja ja voimistelujuttuja itse Radio Novalla, menkää kaikki ihmeessä kuuntelemaan ja liketkää vaikka facebookissakin! ;)--> http://www.radionova.fi/page.php?page_id=1003&i=10487#rss_10487

Pari sanaa ennen kisoja

Hellurei ajattelin kirjottaa pitkästä aikaa vähän kuulumisia tänne näin ennen TUL:n kisoja :) viime postauksen aikoihin meidän tilanne näytti aika heikolta, mutta onneksi nyt asiat on jo paremmalla mallilla! Suuri kiitos kaikille teille lukijoille, jotka kirjoititte ihania tsemppikommentteja, niistä on todella ollut suuri apu <3

Mulla todettiin siis tosiaan tollanen rasitusreaktio reidessä, mikä oli kyllä tosi ikävä juttu kun nyt ei malttais yhtään olla sivussa :( kävelin yhden viikon kepeillä ja tein mielikuvaharjotteita ja kaikkea mitä pystyin sivussa samalla kun muut treenas ohjelmaa. Viime viikolla sain alkaa tehä jo enemmän ja loppuviikosta jo kokonaisiakin ilman hyppyjä. Tällä viikolla oon jo tehnyt hyppyjäkin eli meitä on siis seitsemän tekemässä sekä TUL:ssa että SM:ssä :) ei ollu helppoa olla sivussa, mutta onneksi mulla onkin parhaat joukkuekaverit, jotka tuki ja jaksoi uskoa, että pääsen treenaamaan ja kisaamaan! Oon nyt vaan niin onnellinen että oon päässy taas takaisin matolle. Ikävä kyllä Eeva ei pääse enää tällä kaudella kisaamaan, koska se menee ens maanantaina polvileikkaukseen :/ onneksi se sai kumminkin kisata edes Cailapissa, niin ei mennyt ihan koko kausi sivussa! Ja Eeva onkin ollut meiän ikään kuin varavalkku, esim aluekisoissa joissa molemmat valkut oli tuomareina :)

Nää viimeset kolme viikkoa ollaan keskitytty vartaloiden suuruuteen ja dynamiikan vaihteluun sekä treenattu kaikken vaikeimpia kohtia, missä pitää olla erityisen tarkka. Lisäksi ollaan tietysti hiottu ja hiottu ja pyritty yhä puhtaampiin suorituksiin. Tän viikon tiistaina Kaisa Villanen kävi antamassa meille hyviä vinkkejä, miten saadaan ohjelma vielä tarkemmaksi ja puhtaammaksi. Kiitos siitä! :) Nyt ollaankin valmiita taas kisoihin, jotka ovat siis TUL:n mestikset Tampereella ikimuistoisessa Pyynikin hallissa ;) me lähetään sinne jo tänään junalla tossa viiden maissa.


Märskyn joukkuevoimistelukomppania vuosimallia 2010 :D

Ihan uskomatonta miten nopeesti koko kausi on mennyt! Näillä syyskausilla on vähän tapana kulua vähän turhankin nopeesti. TUL:n kisojen jälkeen meillä on ens viikolla vielä 3-4 treenit ja viikonloppuna tietenkin kauden huipentuma eli SM-kisat, jotka PNV järjestää Kisahallissa :) on kyllä huikaisevaa päästä kisaamaan SM-kisat kotikisoina kun ennen ei ole tällasta mahdollisuutta ollut!

Täytyypä varmaan lähteä vähän pakkailemaan. Paljon tsemppiä kaikille joukkueille TUL:iin, siellä nähdään! ;)

"Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard."

Paljon on taas ehtinyt tapahtua parissa viikossa joka saralla, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Päätin nyt tälläisenä ristiriitaisten tunteiden täyttämänä tiistai-iltana tulla päivittelemään meidän viimeisimpiä kuulumisia :)

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Cailapin jälkeen kuviot vaihtui seitsemälle; Eeva oli koko alkusyksyn kärsinyt polvensa kanssa kovasti ja jaksoi upeasti Cailapiin asti sen kanssa. Sen jälkeen onkin ollut totaalilomalla jalkansa kanssa, joka mahdollisesti vaatii jopa leikkaushoitoa :( Ollaan kaikki ihan ylitsepääsemättömän ilosia, että Eeva pääs tekemään tällä kaudella ja tällä ohjelma edes yhdet kisat, mikä on niin hänelle ku meille kaikille muilleki tosi tärkeää.

Treenit lähti sujumaan todella hyvin, saatiin ennen aluekisoja paljon aikaan ja fiilis oli korkeella jokasissa treeneissä. Hymy on ollu herkässä, ku ollaan keräännytty esko-piiriin ja pidetty perinteiset tsemppi- ja muistutuspuheet =) Oltiin siis valmiita aluekisoihin!

Aluekisat olivat nyt viikonloppuna. Kisapäivä sujui aika normaaliin tapaan. Paitsi ettei muuten sujunukkaan :D hahaha.. Pidettiin itseasiassa jo perjantain treenit kisapaikalla, ja lauantai-aamuna virallisen harkan jälkeen mentiin välissä kotiin ja Sugelle laittautumaan, koska lauantain kisat kesti tosi pitkään. Joukkueita oli yhteensä jopa 86 ja me oltiin tosi loppupäässä! Tällä kertaa vähän erilainen kisapäivä siis :)

Kisasuoritus oli parempi kun Cailapissa; pisteitä verotti muutama turha keilavirhe, sekä tasapainomokat. Kokonaisuus oli kuitenkin paljon energisempi ja varmempi kuin Turussa, ja viime viikkojen aikana korjatut asiat näkyi suorituksessa, mihin oltiin tyytyväisiä, jotta kauden kehityssuunta on oikea :) Oltiin pisteillä 15,18 toisia, voiton otti Fotonit pistein 15,88 ja kolmas oli Terra pisteillä 12,86. Pisteet tuntuivat tosi alhaisilta, mutta kisan yleiseen linjaan verrattuna oltiin niihin ihan tyytyväisiä. Taiteellisiin pisteisiin oltiin tämän kisan osalta tosi tyytyväisiä :)

Eilen jatkettiin taas treenausta. Meillä oli vähän erikoisemmat maanantaitreenit tällä kertaa, sillä ne pidettiin Glorian kanssa yhdessä. Ideana oli, että molemmat joukkueet voisivat antaa toisilleen palautetta ja saatiinkin puolin ja toisin hyviä korjauksia ja kommentteja ohjelmasta. Välillä on hyvä laittaa monta silmäparia itse voimistelijoita tuijottamaan toisten ohjelmaa, kun jotkut jutut saattaa ehkä aueta eri tavalla!

Sitten me tullaan tähän päivään.. tähän vähän synkempään tiistaihin. Suvituulella oli viime aikoina ollut kivuliaita tuntemuksia reidessään ja tänään selvisi, että reisiluussa on rasitusmurtuman esiaste. Siinä me oltiin; 4½ tervettä, yks kuumeessa, yks polvilääkärissä ja yks kepeillä Piken ylätasanteella, kaikki tyttöjä täynnä motivaatiota ja halua kehittyä. Siinä vaiheessa pieni shokki valtas aika monen, ja pidettiinkin pieni aikalisä. Sugen toipumisaika menisi pitkälle kauden jälkeen, ja Eeva ei enää polvellaan voi kisata, joten terveitä olisi enää kuus. Ollaan viimeseen asti oltu sitä mieltä, että kuudella me ei haluttais mennä. Sitten tais päästä kauden ensimmäiset itkut kaikilta, mitä me tehään? Miten kuuluu menetellä? Ketä pitää kuunnella? Mikä on tärkeintä? :(

Sugen tilaa tarkkaillaan nyt viikko. Viikon jälkeen katotaan mikä on tilanne, ja tehään lopullinen päätös loppukauden kisoista. Kaikessa tässä murheessa tuli puhe ensi kaudesta, ensi keväästä, ensi vuodesta, vaikka tää kaikki tuntuu niin kaukaiselta, koska ollaan oltu niin tän syksyn ja tän koko ohjelman "flowssa" <3 Kysymyksiin liittyvät ristiriitaiset tunteet ja heittelehtivät ajatukset ja ratkasut teki tän hetkisestä tilanteesta kahta kauheemman. Päätettin että vedetään koko loppukausi ihan täysillä ja sillä samalla intensiteetillä ku ennenki, eikä anneta tämmösten vastoinkäymisten vaikeuttaa meiän tietä. Treenataan nyt alkuun ainakin viikko kuudella, ja Suge seuraa silmä kovana treenejä ja tekee ankaraa mielikuvatreeniä. Sankari-Suvituulemme itse totesi tilanteesta hyvin, että "mähän tulen niihin kisoihin vaikka pää kainalossa!". Tehtiin vielä suuri ryhmähali ja kerrattiin lause, joka on ollut tällä kaudella todella olennainen:"Näyttäkää, että te rakastatte tätä kaikkea, tätä lajia, tätä ohjelmaa ja toisianne." :)

Mitähän me loppujenlopuksi oltais ilman näitä suruja ja murheita, sillä silloin on tultava myös hyviä asioita ja onnistumiset tuntuvat monta kertaa paremmilta. Tärkeäksi lauseeksi muodostuu taas se, että "me ollaan tässä kaikki yhdessä." Eskosisu on nyt viritetty taas korkealle! Joukkuevoimistelu opettaa niin paljon muutakin, kun vain fyysisiä taitoja <3

xoxo, Pikkueeva

This time in Africa!

Joka syksyinen visiitti Kupittaalle on tehty ja kaikenkaikkiaan Cailapista jäi jatkoa ajatellen positiiviset fiilikset, saatiin kisakausi avattua ehjällä ja tähän vaiheeseen nähden varsin onnistuneella suorituksella :) Kisasuorituksessa oli havaittavissa pientä varmistelua vähän kaikilla osa-alueilla, ja nyt seuraavien viikkojen aikana lähdetään hakemaan vartalosarjoihin selkeästi enemmän dynamiikan vaihtelua ja koko ohjelmaan vielä enemmän heittäytymistä ja karsitaan turhia eriaikaisuuksia ym pois! Käytiin kisan jälkeen ja eilisissä treeneissä virheitä ja noita kaikkia petrattavuuksia läpi ja todella määrätietoisesti päätettiin, että tehdään kovasti töitä, että saavutettais parempi taso, laatu ja sitä kautta paremmat pisteetki ohjelmalle.

Pisteitä saatiin 5,25+2,85+7,5=15,60 joista oltiinkin tyytyväisiä lähinnä teknisiin. Onnittelut Eskoilta mitalisteille! :)

Tosiaan niinkun varmasti selville on tullut, meillä on tämän kauden ohjelmassa teemana Afrikka :) Puvun koristeisiin ja väritykseen saatiin inspiraatiota afrikkalaisten pukeutumisesta ja mm näistä näyttävistä kaulakoruista!

Kisapäivä meni oikeastaan aika perinteiseen malliin. Harkkakierros oli kylläkin vasta kymmeneltä, joten aamulla bussien ei tarvinnut lähteä Paloheinän majalta kun vasta 6.30 ;) Siinä oli sitten hyvin aikaa harkan jälkeen meikkailla ja laittaa hiuksia, leikellä sukkiksiin kantapääreikiä, käydä syömässä ja kannustaa muita joukkueita ennen kisalämpän alkua. Ei siinä mitään ihmeellistä joten ei siitä sen enempää sitten :D

Nyt katseita käännetään jälleen ja seuraava etappi on aluekisat täällä Helsingissä!

Jojo-Päivin virallinen kisapaita!

Katseet suunnattu tiukasti kohti länteä..

Lämpötilamittarin lukemat on pienentyny päivä päivältä samaan tahtiin ekoja kisoja edeltävien treenipäivien kanssa ja nyt taitaa molemmat näyttää pian tasaa nollaa. Pakko blogeille lähes perinteiseen tyyliin todeta, että aika juoksee ja pikamatkoja! :D Meinasin saada sätkyn kun maanantaina kirjottelin kalenteriini ja huomasin, että samalla sivulla (!) luki jo monta kuukautta sitten sinne kirjoitettu CAILAP CUP isoilla ja varmaan värikkäilläkin kirjaimilla. Aika on käsillä, mieletöntä! Huomenna tie vie siis jopa kahdeksannen kerran syyskauden aloituskisaan Kupittaalle =)

Escadalla on ollut parin viikon aikana muutamia mainitsemisen arvoisia tapahtumia. Toissa tiistaina oli siis ne nyt jo lähes kuuluisat harkkakisat, joissa PNV:n joukkueet pääsi näyttämään kaikki syksyn kilpailuohjelmat. Sankoin joukoin ollaan siis tulossa kisoihin ja meininki näytti oikein hyvältä! Me mentiin harkkakisoissa vielä seittemällä, koska mä olin vielä puolihuililla sen jalan repeemän takia. Suoritus meni harkkakisoissa ihan hyvin; keilat pysyi käsissä ja tunnelma oli hyvä. Petrattavaa oli kuitenkin paljon kisoja ajatellen, ja saatiin myös Virpiltä hyvää palautetta, jotta homma rokkaa taas etiäpäin! :) Harkkakisojen jälkeen jäätiinkin kaikki koulusta ja töistä lomalle ja pyhitettiinkin se aika lailla treenaamiseen :P Torstaina vaihdettiin kuviot takaisin kahdeksalle ja viikonloppuna oli tiedossa hiomisleiri Kisakalliossa.

Syysloman leiri tuli ihan täydelliseen paikkaan ja saatiinkin siellä ihan hurjasti aikaan. Kisakalliossa oli samaan aikaan muitakin seuroja leirillä, joten mattovuorot oli aika tiukassa. Käytettiin kuitenkin aika niin, että pienemmissä saleissa hiottiin yksityiskohtia ja tehtiin toistoja osista yms. ja mattoharkoissa tehtiin kolmasosia, puolikkaita ja kokonaisia. Todella toimiva ratkaisu ! Leiri meni kaikin puolin tositositosi hyvin, vaikka rankka olikin. Sunnuntain jälkeen tuntui olevan aika poikki, mutta maanantaina jatkettiin taas väsymätöntä taistelua treenisalilla täynnä uutta energiaa ;)

Tää viikko on menny tsempillä (ja nopeesti) hiomisen ja puhtaiden toistojen merkeissä. Tiistaina Sari oli katsomassa myös vähän aikaa ilmaisua meidän kanssa, mikä oli tosi hyödyllistä ja kivaa! Päästiin sen avulla hyvin ohjelman tunnelmaan sisään. Toivottavasti nyt ohjelman teema ja idea välittyvät hyvin myös kisoissa :) Ollaan tällä viikolla tehty myös "uus" kisalämppä, jota ollaan pari kertaa testailtu treeneissä :)

Jos nyt jotenkin lievästi ilmaisisi, että pieniä pukukatastrofin merkkejä on ollut ilmassa ja oltiin jo varauduttu menemään jollain vanhalla puvulla ekat kisat, sillä kankaiden ja muiden kanssa on nyt ollut semmoista pientä säätöä että oksat voidaan tosiaan repiä pois :D Puvut näytti eilen ainakin siltä, että ne saadaan kuin saadaankin kuitenkin lauantaiksi kisoihin, tosin koristelu jää nyt tämän illan treenien jälkeiselle ajalle. Se on ehdottomasti sen arvoista, sillä halutaan uudet todella coolit puvut päälle huomenna, jotta teema ja ohjelma ja kaikki mätsää paremmin. Ja keilat ja.. :D Vapaa-aika on muutenkin mennyt erinäisten hankintojen parissa, kuten sukkisten ja lisäteippien ja kaikennäköisten eri varustusten ja vaatetusten kanssa. Nyt pitäisi vähitellen kaiken olla valmista, tänään vielä vikat viimeistelytreenit ja sitten se on menoa huomenaamulla.. ;)

Siitä puheen ollen, tämäkin teksti taitaa pian olla valmis :) Tässä vaiheessa toivotan kaikille OIKEIN HYVÄÄ SYKSYN ALKUA JA KOVASTI TSEMPPIÄ CAILAPPIIN! Turussa nähdään, toivottavasti tulee loistavat kisat! xox

Operaatio "Liisterin poisto" edistyy!

Viikko sitten tähän aikaan oltiin tosiaan Kisakalliossa maajoukkueringin leirillä. Treenejä oli laidasta laitaan, silmiä avaavista piruetti- ja hyppytunneista nykytanssiin ja ilmaisuun. Lisäksi yksi huippu asioista oli Tarja Rasimus-Järvisen pitämällä (varsin kuvaavasti nimetyllä) joukkuevoimistelu-tunnilla ollut live-säestys! Sunnuntaiksi järjestettiin vielä ohjelman katsastus aamuhetki, jolloin saatiin Veeralta varsin oivallisia kommentteja meijän syksyn ohjelmaan :) väliin mahtui tietty myöskin aina-yhtä-jännittävät LPT-testit ja omaa treeniä aina mahdollisuuksien mukaan. Kiitämme onnistuneesta leiristä ohjaajia ja kaikkia paikalla olleita joukkueita! :)

Käytiin tossa hetki sitten Kisiksellä testailemassa valaistusta ja muuta tulevia alue- ja SM-kisoja varten

Treeneissä hiotaan neljäsosia ja kokonaisten määrää lisätään vähitellen. Tulosta alkaa syntyä ja homma toimii koko ajan paremmin, kun on päästy hiomisvaiheessa pureutumaan tarkasti jokaiseen yksityiskohtaan :) Yks pitkän ajan suunnitelma ja HAAVE on nyt käynyt toteen!! Nähkääs juomapulloteline ja jokaiselle oma nimetty pullo :D Tästä on puhuttu vuosien päivät ja on kyllä loistava keksintö. Pullojen täyttö ja telineen säilytys toimii viikkovuoroilla ja eeva aaltonen sai kunnian aloittaa tehtävässä, aakkosissa kun ensimmäinen on ;)

Ens viikon tiistaina luvassa on ensimmäinen virallinen esiintyminen tällä ohjelmalla PNV:n perinteisissä harkkakisoissa Pirkkolassa! Siitä alkaa ehdottoman ansaittu syysloma koulusta, jolloin ohjelmistossa on mm pitkät treenit ja paluu Kisakallioon oman leirin merkeissä :) Keilojen teippaus rupeamasta on suoritettu ensimmäinen osa: 14 keilaa, 5 tuntia! kertokaa ihmeessä vertailuaikoja jos vaan kyseisiä tilastoja löytyy! ;D

Makupaloja!!

Lisäksi kröhöhöm tässähän ollaan julkkiksia konsanaan. Käytiin tossa Sugen kanssa pyörähtämässä edustustehtävissä Suomen huippu-urheilun muutostyöryhmän avajaistilaisuudessa ja päädyttiin hesarin urheilusivuille :D Tilaisuudessa siis paikalla eri lajiliittojen edustajia ja muuta vaikutusvaltaista urheiluporukkaa sekä Märskyläisiä edustamassa urheilijoita ja omia lajejaan :) Bongaa kuvasta vaaleansininen Ke'ilo kan- puku ja viime syksyn Jai Ho -puku hehe