"Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard."

Paljon on taas ehtinyt tapahtua parissa viikossa joka saralla, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Päätin nyt tälläisenä ristiriitaisten tunteiden täyttämänä tiistai-iltana tulla päivittelemään meidän viimeisimpiä kuulumisia :)

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Cailapin jälkeen kuviot vaihtui seitsemälle; Eeva oli koko alkusyksyn kärsinyt polvensa kanssa kovasti ja jaksoi upeasti Cailapiin asti sen kanssa. Sen jälkeen onkin ollut totaalilomalla jalkansa kanssa, joka mahdollisesti vaatii jopa leikkaushoitoa :( Ollaan kaikki ihan ylitsepääsemättömän ilosia, että Eeva pääs tekemään tällä kaudella ja tällä ohjelma edes yhdet kisat, mikä on niin hänelle ku meille kaikille muilleki tosi tärkeää.

Treenit lähti sujumaan todella hyvin, saatiin ennen aluekisoja paljon aikaan ja fiilis oli korkeella jokasissa treeneissä. Hymy on ollu herkässä, ku ollaan keräännytty esko-piiriin ja pidetty perinteiset tsemppi- ja muistutuspuheet =) Oltiin siis valmiita aluekisoihin!

Aluekisat olivat nyt viikonloppuna. Kisapäivä sujui aika normaaliin tapaan. Paitsi ettei muuten sujunukkaan :D hahaha.. Pidettiin itseasiassa jo perjantain treenit kisapaikalla, ja lauantai-aamuna virallisen harkan jälkeen mentiin välissä kotiin ja Sugelle laittautumaan, koska lauantain kisat kesti tosi pitkään. Joukkueita oli yhteensä jopa 86 ja me oltiin tosi loppupäässä! Tällä kertaa vähän erilainen kisapäivä siis :)

Kisasuoritus oli parempi kun Cailapissa; pisteitä verotti muutama turha keilavirhe, sekä tasapainomokat. Kokonaisuus oli kuitenkin paljon energisempi ja varmempi kuin Turussa, ja viime viikkojen aikana korjatut asiat näkyi suorituksessa, mihin oltiin tyytyväisiä, jotta kauden kehityssuunta on oikea :) Oltiin pisteillä 15,18 toisia, voiton otti Fotonit pistein 15,88 ja kolmas oli Terra pisteillä 12,86. Pisteet tuntuivat tosi alhaisilta, mutta kisan yleiseen linjaan verrattuna oltiin niihin ihan tyytyväisiä. Taiteellisiin pisteisiin oltiin tämän kisan osalta tosi tyytyväisiä :)

Eilen jatkettiin taas treenausta. Meillä oli vähän erikoisemmat maanantaitreenit tällä kertaa, sillä ne pidettiin Glorian kanssa yhdessä. Ideana oli, että molemmat joukkueet voisivat antaa toisilleen palautetta ja saatiinkin puolin ja toisin hyviä korjauksia ja kommentteja ohjelmasta. Välillä on hyvä laittaa monta silmäparia itse voimistelijoita tuijottamaan toisten ohjelmaa, kun jotkut jutut saattaa ehkä aueta eri tavalla!

Sitten me tullaan tähän päivään.. tähän vähän synkempään tiistaihin. Suvituulella oli viime aikoina ollut kivuliaita tuntemuksia reidessään ja tänään selvisi, että reisiluussa on rasitusmurtuman esiaste. Siinä me oltiin; 4½ tervettä, yks kuumeessa, yks polvilääkärissä ja yks kepeillä Piken ylätasanteella, kaikki tyttöjä täynnä motivaatiota ja halua kehittyä. Siinä vaiheessa pieni shokki valtas aika monen, ja pidettiinkin pieni aikalisä. Sugen toipumisaika menisi pitkälle kauden jälkeen, ja Eeva ei enää polvellaan voi kisata, joten terveitä olisi enää kuus. Ollaan viimeseen asti oltu sitä mieltä, että kuudella me ei haluttais mennä. Sitten tais päästä kauden ensimmäiset itkut kaikilta, mitä me tehään? Miten kuuluu menetellä? Ketä pitää kuunnella? Mikä on tärkeintä? :(

Sugen tilaa tarkkaillaan nyt viikko. Viikon jälkeen katotaan mikä on tilanne, ja tehään lopullinen päätös loppukauden kisoista. Kaikessa tässä murheessa tuli puhe ensi kaudesta, ensi keväästä, ensi vuodesta, vaikka tää kaikki tuntuu niin kaukaiselta, koska ollaan oltu niin tän syksyn ja tän koko ohjelman "flowssa" <3 Kysymyksiin liittyvät ristiriitaiset tunteet ja heittelehtivät ajatukset ja ratkasut teki tän hetkisestä tilanteesta kahta kauheemman. Päätettin että vedetään koko loppukausi ihan täysillä ja sillä samalla intensiteetillä ku ennenki, eikä anneta tämmösten vastoinkäymisten vaikeuttaa meiän tietä. Treenataan nyt alkuun ainakin viikko kuudella, ja Suge seuraa silmä kovana treenejä ja tekee ankaraa mielikuvatreeniä. Sankari-Suvituulemme itse totesi tilanteesta hyvin, että "mähän tulen niihin kisoihin vaikka pää kainalossa!". Tehtiin vielä suuri ryhmähali ja kerrattiin lause, joka on ollut tällä kaudella todella olennainen:"Näyttäkää, että te rakastatte tätä kaikkea, tätä lajia, tätä ohjelmaa ja toisianne." :)

Mitähän me loppujenlopuksi oltais ilman näitä suruja ja murheita, sillä silloin on tultava myös hyviä asioita ja onnistumiset tuntuvat monta kertaa paremmilta. Tärkeäksi lauseeksi muodostuu taas se, että "me ollaan tässä kaikki yhdessä." Eskosisu on nyt viritetty taas korkealle! Joukkuevoimistelu opettaa niin paljon muutakin, kun vain fyysisiä taitoja <3

xoxo, Pikkueeva