NYT EI SÄÄSTELLÄ SENTTIÄKÄÄN!

Hui. Neljä päivää ja monia tapahtumia ja tunteita takana.. Enää neljä päivää ja monia tapahtumia ja tunteita edessä. Näin tää kausi on taas menny; ihan liian nopeasti.

Viikonloppuna käytiin siis tullarit Tampereella. Historiikkeja ja yksityiskohtaisia minuuttiaikatauluja ei kaipaa kukaan, joten kerrotaampa niistä jotain muuta :D Paikalla oltiin siis hyvissä ajoin perjantaina ja pikaisen ravintolaräjähdyskatsastuksen jälkeen valmistauduttiin hyvin tulevaan päivään. Lauantaipäivä alkoi normaaliin tapaan kukonlaulun aikaan ja harkka oli joskus yheksän aikoihin. Se ei ollut hyvä lainkaan ja päätös oli normaaliin tapaan että suorituksessa on oltava enemmän potkua ja vähemmän sitä virhettä. Suoritus oli perus sadan joukkueen kisoissa viimeisillä suoritusnumeroilla seittemän aikaan illalla (tosta lauseesta ei saanut nyt mitään tolkkua). Suorituksessa oli paljon hyvää, mutta myös ehkä vähän liikaakin huonoa ja virheitä tuli niin tasapainoissa, keilajutuissa kuin myös perusvoimistelullisissa asioissa. Oltiin ilosia siitä, että meille suotiin näissä kisoissa toisen kisapäivän ansiosta uusi mahdollisuus :) Pisteisiin oltiin ihan tyytyväisiä (5,7+3,0+8,25=16,95), vaikka ei niitä puitukaan, sillä kaikki ei sijoitusta tai pisteitä halua kakspäiväsissä karkeloissa tietää ekan päivän jälkeen.

Sitten tullaan tunteiden vuoristoratatyyppiseen sunnuntaihin. Aamu alkoi taas aikasin kampausten ja muiden merkeissä. Aamun harkka oli ehdottomasti viikonlopun, jossei koko kauden parasta Escadaa; tekemisen meininki ja tietty rauha samassa ja virheiltäkin vältyttiin suurimmaksi osaksi :) Harkan jälkeen oli hyvä fiilis ja päätös oli tällä kertaa, että suoritus on samanlainen lisättynä kisan tuomilla mausteilla (mausteet?) :D Sitten me tullaan siihen suoritukseen. Se ei sitten menny niinku Disneyleffoissa vaan oli kaikkea muuta kuin onnistunut ja tarkka. Virheitä tuli nyt eniten keiloissa ja tasapainoissa ja pisteet laskivat luonnollisesti 1,3 pistettä (sunnuntain pisteet yht. 15,65) ja lopputuloksissa siis kolmansia Pippureiden ja Minettien jälkeen, paljon onnea mitalisteille!!! :)

Katastrofaalisuus tuntui aika ylitsepääsemättömältä heti suorituksen jälkeen, ja kyyneliltäkään ei vältytty. Suoritus tuntui olevan niin utopistisen ennennäkemätön, että tuntui hullulta että niin huono tuuri sattui juuri kisoihin. Keskusteltiin heti kisan jälkeen asia selväksi, ja valmentajat ja me yhdessä tehtiin myös harvinaisen selväksi se, että asiasta pitää päästä nopeasti yli ja unohtaa koko juttu, sillä kaikistä tärkein on vasta tuloillaan. Kotimatkan aikana suoritus muuttui vain yhdeksi epäonnistumiseksi, jolla ei ole mitään merkitystä tuleviin asioihin :) Pidettiin mielessä se, että pääkisa on vasta tuloillaan ja on vielä kokonainen viikko aikaa tehdä onnistumisia. Tässäkin asiassa painotan näitä juttuja: joukkuehenki, yhdessä tekeminen, tosissaan ottaminen, urheilijamaisuus. Nämä vaan sattuu kantamaan niin pitkälle :)

Maanantaina jatkui treenit normaaliin tapaan, ja asenteissa ei kyllä näkyny mitään jälkiä viikonlopun pettymyksestä! Vaikka viikonloppu meitä niin kovasti harmittikin, me ei voida siihen jäädä jos meinataan pystyä parhaimpaamme seuraavana. Vaikka eilinen olikin treeneissä rankka kisojen takia (etenkin jaloissa), pistettiin viikko parhaamme mukaan käyntiin. Tän päivän harjotuksiin tultiin tuorein jaloin ja se onneksi näkyi, hyvä fiilis kantautui pitkälle ja viimeinen tiistaipike oli kaikkea sitä mitä toivottiinkin. Liikutus meinasi tulla lopun palautepiirissä ja yhdestä asiasta olen aivan varma; me halutaan tätä enemmän kun mitään muuta juuri nyt. SM-kotikisoihin lähdetään innolla ja tehdään kaikkemme että pystytään näyttämään se, mitä oikeasti osataan. Nyt me vaan halutaan niin paljon onnistua ja saada se näkymään niin pisteissä kuin myös toistemme, valmentajien, katsojien ja kaikkien kasvoilla :) Tunnuslauseemme mukaan kisaviikonloppuun lähdetään näyttämään, että me rakastamme tätä kaikkea; tätä lajia, tätä ohjelmaa ja toisiamme. Nyt ei enää haittaa mustat silmät, pienet nilkkakivut tai muut, nyt mennään!

Tehdään kaikki ihan huiput kisat, kaikille kovasti tsemppiä ja Kisahallilla nähdään! Kaikki mahdolliset kannustajat paikalle, tervetuloa PNV:n kisoihin. Eskot valmistautuu kisoihin maailman suurimmalla sydämellä ja tsempillä!

.. viimeistä kertaa :)

xoxo, Pikkueevavaan

P.S. Rakas jojomme Päle on ollut vähän promoomassa kisoja ja voimistelujuttuja itse Radio Novalla, menkää kaikki ihmeessä kuuntelemaan ja liketkää vaikka facebookissakin! ;)--> http://www.radionova.fi/page.php?page_id=1003&i=10487#rss_10487

Pari sanaa ennen kisoja

Hellurei ajattelin kirjottaa pitkästä aikaa vähän kuulumisia tänne näin ennen TUL:n kisoja :) viime postauksen aikoihin meidän tilanne näytti aika heikolta, mutta onneksi nyt asiat on jo paremmalla mallilla! Suuri kiitos kaikille teille lukijoille, jotka kirjoititte ihania tsemppikommentteja, niistä on todella ollut suuri apu <3

Mulla todettiin siis tosiaan tollanen rasitusreaktio reidessä, mikä oli kyllä tosi ikävä juttu kun nyt ei malttais yhtään olla sivussa :( kävelin yhden viikon kepeillä ja tein mielikuvaharjotteita ja kaikkea mitä pystyin sivussa samalla kun muut treenas ohjelmaa. Viime viikolla sain alkaa tehä jo enemmän ja loppuviikosta jo kokonaisiakin ilman hyppyjä. Tällä viikolla oon jo tehnyt hyppyjäkin eli meitä on siis seitsemän tekemässä sekä TUL:ssa että SM:ssä :) ei ollu helppoa olla sivussa, mutta onneksi mulla onkin parhaat joukkuekaverit, jotka tuki ja jaksoi uskoa, että pääsen treenaamaan ja kisaamaan! Oon nyt vaan niin onnellinen että oon päässy taas takaisin matolle. Ikävä kyllä Eeva ei pääse enää tällä kaudella kisaamaan, koska se menee ens maanantaina polvileikkaukseen :/ onneksi se sai kumminkin kisata edes Cailapissa, niin ei mennyt ihan koko kausi sivussa! Ja Eeva onkin ollut meiän ikään kuin varavalkku, esim aluekisoissa joissa molemmat valkut oli tuomareina :)

Nää viimeset kolme viikkoa ollaan keskitytty vartaloiden suuruuteen ja dynamiikan vaihteluun sekä treenattu kaikken vaikeimpia kohtia, missä pitää olla erityisen tarkka. Lisäksi ollaan tietysti hiottu ja hiottu ja pyritty yhä puhtaampiin suorituksiin. Tän viikon tiistaina Kaisa Villanen kävi antamassa meille hyviä vinkkejä, miten saadaan ohjelma vielä tarkemmaksi ja puhtaammaksi. Kiitos siitä! :) Nyt ollaankin valmiita taas kisoihin, jotka ovat siis TUL:n mestikset Tampereella ikimuistoisessa Pyynikin hallissa ;) me lähetään sinne jo tänään junalla tossa viiden maissa.


Märskyn joukkuevoimistelukomppania vuosimallia 2010 :D

Ihan uskomatonta miten nopeesti koko kausi on mennyt! Näillä syyskausilla on vähän tapana kulua vähän turhankin nopeesti. TUL:n kisojen jälkeen meillä on ens viikolla vielä 3-4 treenit ja viikonloppuna tietenkin kauden huipentuma eli SM-kisat, jotka PNV järjestää Kisahallissa :) on kyllä huikaisevaa päästä kisaamaan SM-kisat kotikisoina kun ennen ei ole tällasta mahdollisuutta ollut!

Täytyypä varmaan lähteä vähän pakkailemaan. Paljon tsemppiä kaikille joukkueille TUL:iin, siellä nähdään! ;)

"Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard."

Paljon on taas ehtinyt tapahtua parissa viikossa joka saralla, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Päätin nyt tälläisenä ristiriitaisten tunteiden täyttämänä tiistai-iltana tulla päivittelemään meidän viimeisimpiä kuulumisia :)

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Cailapin jälkeen kuviot vaihtui seitsemälle; Eeva oli koko alkusyksyn kärsinyt polvensa kanssa kovasti ja jaksoi upeasti Cailapiin asti sen kanssa. Sen jälkeen onkin ollut totaalilomalla jalkansa kanssa, joka mahdollisesti vaatii jopa leikkaushoitoa :( Ollaan kaikki ihan ylitsepääsemättömän ilosia, että Eeva pääs tekemään tällä kaudella ja tällä ohjelma edes yhdet kisat, mikä on niin hänelle ku meille kaikille muilleki tosi tärkeää.

Treenit lähti sujumaan todella hyvin, saatiin ennen aluekisoja paljon aikaan ja fiilis oli korkeella jokasissa treeneissä. Hymy on ollu herkässä, ku ollaan keräännytty esko-piiriin ja pidetty perinteiset tsemppi- ja muistutuspuheet =) Oltiin siis valmiita aluekisoihin!

Aluekisat olivat nyt viikonloppuna. Kisapäivä sujui aika normaaliin tapaan. Paitsi ettei muuten sujunukkaan :D hahaha.. Pidettiin itseasiassa jo perjantain treenit kisapaikalla, ja lauantai-aamuna virallisen harkan jälkeen mentiin välissä kotiin ja Sugelle laittautumaan, koska lauantain kisat kesti tosi pitkään. Joukkueita oli yhteensä jopa 86 ja me oltiin tosi loppupäässä! Tällä kertaa vähän erilainen kisapäivä siis :)

Kisasuoritus oli parempi kun Cailapissa; pisteitä verotti muutama turha keilavirhe, sekä tasapainomokat. Kokonaisuus oli kuitenkin paljon energisempi ja varmempi kuin Turussa, ja viime viikkojen aikana korjatut asiat näkyi suorituksessa, mihin oltiin tyytyväisiä, jotta kauden kehityssuunta on oikea :) Oltiin pisteillä 15,18 toisia, voiton otti Fotonit pistein 15,88 ja kolmas oli Terra pisteillä 12,86. Pisteet tuntuivat tosi alhaisilta, mutta kisan yleiseen linjaan verrattuna oltiin niihin ihan tyytyväisiä. Taiteellisiin pisteisiin oltiin tämän kisan osalta tosi tyytyväisiä :)

Eilen jatkettiin taas treenausta. Meillä oli vähän erikoisemmat maanantaitreenit tällä kertaa, sillä ne pidettiin Glorian kanssa yhdessä. Ideana oli, että molemmat joukkueet voisivat antaa toisilleen palautetta ja saatiinkin puolin ja toisin hyviä korjauksia ja kommentteja ohjelmasta. Välillä on hyvä laittaa monta silmäparia itse voimistelijoita tuijottamaan toisten ohjelmaa, kun jotkut jutut saattaa ehkä aueta eri tavalla!

Sitten me tullaan tähän päivään.. tähän vähän synkempään tiistaihin. Suvituulella oli viime aikoina ollut kivuliaita tuntemuksia reidessään ja tänään selvisi, että reisiluussa on rasitusmurtuman esiaste. Siinä me oltiin; 4½ tervettä, yks kuumeessa, yks polvilääkärissä ja yks kepeillä Piken ylätasanteella, kaikki tyttöjä täynnä motivaatiota ja halua kehittyä. Siinä vaiheessa pieni shokki valtas aika monen, ja pidettiinkin pieni aikalisä. Sugen toipumisaika menisi pitkälle kauden jälkeen, ja Eeva ei enää polvellaan voi kisata, joten terveitä olisi enää kuus. Ollaan viimeseen asti oltu sitä mieltä, että kuudella me ei haluttais mennä. Sitten tais päästä kauden ensimmäiset itkut kaikilta, mitä me tehään? Miten kuuluu menetellä? Ketä pitää kuunnella? Mikä on tärkeintä? :(

Sugen tilaa tarkkaillaan nyt viikko. Viikon jälkeen katotaan mikä on tilanne, ja tehään lopullinen päätös loppukauden kisoista. Kaikessa tässä murheessa tuli puhe ensi kaudesta, ensi keväästä, ensi vuodesta, vaikka tää kaikki tuntuu niin kaukaiselta, koska ollaan oltu niin tän syksyn ja tän koko ohjelman "flowssa" <3 Kysymyksiin liittyvät ristiriitaiset tunteet ja heittelehtivät ajatukset ja ratkasut teki tän hetkisestä tilanteesta kahta kauheemman. Päätettin että vedetään koko loppukausi ihan täysillä ja sillä samalla intensiteetillä ku ennenki, eikä anneta tämmösten vastoinkäymisten vaikeuttaa meiän tietä. Treenataan nyt alkuun ainakin viikko kuudella, ja Suge seuraa silmä kovana treenejä ja tekee ankaraa mielikuvatreeniä. Sankari-Suvituulemme itse totesi tilanteesta hyvin, että "mähän tulen niihin kisoihin vaikka pää kainalossa!". Tehtiin vielä suuri ryhmähali ja kerrattiin lause, joka on ollut tällä kaudella todella olennainen:"Näyttäkää, että te rakastatte tätä kaikkea, tätä lajia, tätä ohjelmaa ja toisianne." :)

Mitähän me loppujenlopuksi oltais ilman näitä suruja ja murheita, sillä silloin on tultava myös hyviä asioita ja onnistumiset tuntuvat monta kertaa paremmilta. Tärkeäksi lauseeksi muodostuu taas se, että "me ollaan tässä kaikki yhdessä." Eskosisu on nyt viritetty taas korkealle! Joukkuevoimistelu opettaa niin paljon muutakin, kun vain fyysisiä taitoja <3

xoxo, Pikkueeva